Tubulaaristen tai kehityshäiriöisten rintojen korjausleikkaus

Vaiva josta moni kärsii, mutta suurin osa vaikenee. Tubulaarisilla tai kehityshäiriöisillä rinnoilla tarkoitetaan tapausta, jossa rintakudosta ei ole muodostunut rintoihin normaalisti. Rinta on muodoltaan putkimainen "ketunnokka" jossa nännipiha on laajentunut ja rinnan alla on usein vähän tai ei ollenkaan kudosta. Toisin sanoen ainakin lähes kolmekymppisen  kirjoittajan kohdalla oli siis jumituttu siihen samaan lookiin mikä saavutettiin 15 kesäisenä. Usein kehityshäiriöön liittyy myös rintojen asymmetria eli epäsymmetrisyys. Vaiva on synnynnäinen ja on toistaiseksi epäselvää, mistä se johtuu. 

Kirjoittaja kävi läpi rintojen korjausleikkauksen julkisella. Useimmilla keskustelupalstoilla liikkuu laajalti virheellistä tietoa siitä, että ko. leikkauksia ei julkisella tehtäisi tai että niitä ei korvattaisi kokonaan. Haluaisinkin tähän alkuun heti oikaista, että kyllä niitä tehdään ja korvataan ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi rintojen pienennysleikkauksia. Toki riippuu tubulaarisuuden/kehityshäiriön asteesta lähdetäänkö operaatiota tekemään, ja varsinkaan kovin nuorille ei ymmärtääkseni ole suositeltavaa ko. leikkausta tehdä rinnan kehityksen ollessa vielä kesken.

Itsellä prosessi alkoi ihan normaalisti omalle terveysasemalle hakeutuessa. Asun pk-seudulla. Omalääkärille selitin ongelman ja kerroin näin kolmenkympin lähestyessä alkaneeni kiusaantumaan jokseenkin omalaatuisista teinitisseistäni, jotka eivät vuosia jatkuneen rankan punttitreeninkään tuloksena muokkautuneet yhtään pyöreämmiksi tai naisellisemmiksi. En tyhmyyksissäni säilyttänyt kuvia joita otin ennen leikkausta, mutta olen ottanut yhteyttä sairaalaan josta toivottavasti lähettävät siellä otetut kuvat minulle piakkoin. Jotta kuitenkin jo nyt saisitte käsityksen siitä, millaiset rintani olivat, alla muutama kuva jotka yhdistämällä voi havainnoillistaa ongelmani:

Kuva lainattu Suomi24 keskustelupalstalta

Hakeuduin siis terveyskeskukseen ja sain kuin sainkin lähetteen plastiikkakirurgian poliklinikalle. Käsitykseni (ja kuulemani) mukaan valitettavan useat terveyskeskuslääkärit eivät ole tietoisia tästä ongelmasta, vähättelyä esiintyy usein ja lähetteen saaminen voi olla hankalaa. Varsinkin jos vastaanottohuoneessa on kylmä, on vaivan selittäminen tiukassa:  kylmässähän tissit ovat ihan erinäköiset, kun suuret nännit kurtistuvat pieniksi ja söpöiksi ja koko tissi näyttää lähes normaalilta. Yritä siinä sitten selitellä että "ei ne yleensä oo tälläset".

Minulla oli kuitenkin tuuria: sain lähetteen postilaatikkoon jo viikon kuluttua käynnistä. Aika plastiikkakirurgin konsultaatioon oli varattu parin kuukauden päähän Töölön sairaalaan. Sinne mennessäni jännitti hirmuisesti ja mietin, josko suostuvat / pystyvät vaivaa korjaamaan. Kaikki sujui kuitenkin paremmin kuin hyvin: kirurgi oli empaattinen ja suorasanainen naishenkilö joka ensinäkemältä totesi että kehityshäiriöhän rinnoissani on ja lisäksi vielä pienehkö asymmetria (vasen rinta hiukan suurempi). Kyllä siinä tippa tuli linssiin kun monen vuoden jälkeen joku tunnustaa ongelmani ja lupaa vielä korjata asian kuntoon. Kirurgi vielä pahoitteli, etten ollut älynnyt tulla jo paria vuotta aiemmin vaan lykännyt asiaa näin pitkälle.

Jo parin kuukauden päästä konsultaatiosta tuli soitto peruutuspaikasta, jota en ikävä kyllä voinut ottaa vastaan; mutta leikkausjono ei siis todellakaan ole välttämättä sitä ennustettua kuutta kuukautta. Lopulta saatiin aika sovittua puolentoista viikon päähän ja piinaava odotus alkoi. Järkytys olikin suuri, kun leikkauspäivää edeltävänä iltapäivänä tuli soitto jonohoitajalta, että leikkaukseni on peruttu! Kuulemma liian monta akuuttia tapausta tullut sisään ja paikkoja ei yksinkertaisesti ollut vapaana. Olihan siinä pasmat sekaisin hetken aikaa, tarkoitus oli ollut sinä iltapäivänä mennä ottamaan labrat sun muut, mutta toisaalta pitää ymmärtää että julkisella sairaalalla on velvoitteensa ja toki akuutit tapaukset menevät tällaisen edelle.

Parin lisäviikon jälkeen koitti odotettu päivä ja onneksi tällä kertaa mitään puheluita ei enää tullut. Menin sairaalaan aikaisin aamulla, ottivat verikokeen ja valokuvat, tapasin kirurgin uudestaan ja kävimme läpi leikkaustavan: implantit laitettaisiin, kudosta muussattaisiin ja nännit pienennettäisiin. Melkoinen prosessi! Tarkkaa implantin kokoa hän ei tuossa vaiheessa osannut sanoa vaan totesi että katsotaan sitten leikkaustilanteessa mikä parhaiten minulle istuu. Pienimmät proteesit ovat 80g, hän oli kuulemma ajatellut minulle n. 110g ja pyöreää, että saataisiin muoto muutettua kokonaan. Kysyi toiveistani, ilmoitin ettei oikeastaan ole muuta kuin että toivon että tissit ovat ihan eri näköiset kuin nyt.

Leikkausta ennen minulle annettiin diapam ja itse leikkaus kestikin yllättävän pitkään, nukutukseen menin puoli yksitoista aamulla ja kolmelta iltapäivällä toivat heräämöön. Kaiketi siinä oli sitten katsottu tarkkaan eri vaihtoehtoja ja tekniikoita. Olivat päätyneet laittamaan toiseen 165g ja toiseen 160g; tällä korjattiin myös asymmetria. Nännit oli pienennetty 3.3cm kokoisiksi. Implantit laitettiin lihaksen päälle ovat muodoltaan pyöreät. Ihanaa oli myös, että kudoksen muussaaminen ja implantin laitto oli toteutettu nännin kautta eli minulle ei tullut mitään muita arpia nännin ympäryksen tikkien lisäksi - ja nekin ovat sulavat.

Herätessäni olin pirteä kuin peipponen eikä mennyt kauaakaan kun jo pääsin osastolle. Kipuja ei pahemmin ollut; tuntuukin ihan yliampuvilta suurin osa nettikirjoitteluiden peloitteluista. Toki jokaisella on erilainen kipukynnys, mutta lähennä minulla rintakehää aristi ja nännejä hiukan pisteli. Ei kuitenkaan mitenkään häiritsevän paljon. Yön vietin osastolla ja seuraavana päivänä pääsin kotiin joskus kello 12 jälkeen.

Jälkihoitona pidän tukiliivejä kuukauden yötäpäivää ja ns. remmiä rintojen päällä kaksi viikkoa; sen tarkoitus on estää implantteja pumpsahtamasta liian ylös. Selällään tulisi nukkua n. 4 yötä, sitten voi jo hiljalleen kääntyä kyljelleen. Koska minulla on vain sulavat tikit nänneissä, ei tarvetta tikkien poistoon sairaalassa ole; haavateipit putoavat jossain vaiheessa pois omaa tahtia ja mikäli teräviä tikinpäitä näkyy, ne voi nypätä pois jos suurin osa on sulanut.

Tässä muutama kuva kotiin päästessä, eli päivä leikkauksen jälkeen:

Aika täydellisiltä ne omaan silmään näyttävät. Toki ovat kovin pinkeät vielä ja turvoksissa, joten koko tuosta varmasti tulee pienenemään ja muoto laskeutumaan luonnollisemmaksi; mutta en kyllä ikinä olisi uskonut että voi näin hienot vielä joku päivä saada kannettavaksi. Päivitän tänne blogiin kuvia sitä mukaa kun paraneminen edistyy; tarkoituksena olisi ottaa kuvat viikottain.